Hain eilen postista kirjan. Olin jossakin vaiheessa eksynyt hakemaan tietoa ja ajatuksia siitä, mitä päässäni todella tapahtuu. Luin muutaman positiivisen kommentin ko. kirjasta ja enempää pohtimatta tilasin sen itselleni. Odotin sen saapumista kuin kuuta nousevaa ja eilen sain viimein hakea omani pois.
Aloitin kirjan lukemisen eilen illalla. Luin sitä pitkään ja hartaasti, ilolla ja riemulla, mutta samalla syvällä haikeudella: tätähän tämä on, tätä minä pelkään! Tunnistin itseni kirjan esimerkkihenkilöistä (Juha tässä moi!) ja ahmin kirjaa sivu sivulta eteenpäin. Luettuani monta sivua, totesin että kirja on hyvä, ellei jopa upea! Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta minä sain siitä paljon apua ja tukea. Tunsin, etten todellakaan ole ainut joka pohtii juurikin niitä asioita kuin pohdin.! Aamulla herättyäni luin kirjan loppuun, tein siinä olleita tehtäviä ja harjoitteita ja heräsin uuteen aamuun aivan eri tavalla. Tunne siitä, että asiat selviävät ja meillä todella voi olla yhteinen tulevaisuus tyttöystäväni kanssa, oli vahvempi kuin aikoihin ja tästä rohkaistuneena soitin hänelle...
Keskutelu meni juuri niinkuin ajattelin: minä yritin olla itkemättä, mutta itkin silti. Onnistuin kuitenkin välttämään hysteerisen valituksen ja purnauksen ja osasin selittää asiat niinkuin olin ne ajatellut. Sanoin, että minulla on vielä paljon työtä tehtävänä, mutta sanoin todella haluavani ratkaista asian. "Minä haluan jakaa elämäni sinun kanssasi."
Hetken juteltuamme ja itkettyämme sovimme, että tapaamme tulevan viikon torstaina. Toivon todella, että pääsen asiantuntija puheille tiistaina ja olen taas hetken lähempänä selvyyttä. En halua hoputtaa asiaa enkä halua hutkia ja kiirehtiä. "Tahdon tehdä tämän oikein, minä todella haluan sinut. .. ja eroon epävarmuudestani." Keskustelun jälkeen oloni oli vapaa ja tunsin olevani vahva. Kukaan ei vielä tiedä, miten tässä käy, mutta kesken en halua tätä retkeä jättää. Kyynelet silmissä uskalsin kuitenkin hymyillä. Ensimmäistä kertaa ja aidosti, moneen päivään.
Luoja minua tässä auttakoon. (Onhan hän ennenkin, uskoni ei ole loppu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti