Mitäpä jossittelun ikuinen piina.

Moi.

Minä olen tyttö, tai ehkä jopa nuori nainen. Olen 23 vuotta tallannut tässä maailmassa ja nyt tuntuu, että olen tullut elämäni tähän asti rankimpaan paikkaan: erosimme rakkaan tyttöystäväni kanssa kolme päivää sitten, mutta nyt jo tuntuu, että olen elänyt tässä tuskassa monta piinaavaa kuukautta. Minä en halunnut erota, minä halusin tauon. Ja yhä edelleen, ajatus siitä, että olemme eronneet, tuntuu järkyttävän pahalta. Ei siinä ole järkeä, ei se tunnu hyvältä. Minä en mitään muuta hyvää tunnekaan, kuin tyttöystäväni ja yhdessäolomme ja sen, että se toinen ihminen on elämässäni niin läsnä. Ja nyt, .. olen ajanut meidät eron partaalle.

En tiedä, milloin ero on totisinta totta: Ehkä siinä hetkessä, kun toinen parkaisee ahdistuneena "minusta ei ole tähän nyt!"? Silloin, kun toinen lähtee pois viimeisen halauksen ja suudelman jälkeen? Kun toinen sanoo koruja jakaessa että "ainahan voit tulla hakemaan tämän takaisin"? Silloin, kun Facebookista katoaa status "parisuhteessa"? Niin. Minulle erosta tuli (vastenmielisesti kyllä) totta silloin,  kun tyttöystäväni poisti parisuhdestatuksensa Facebookista. Minä itkin ja huusin ja kirosin kaiken: en minä halua olla eronnut, minä haluan hänet!

Nyt moni varmasti miettii, mitä ihmettä oikein vingun: jos kerta haluan hänet elämääni, miksi ihmeessä olemme erossa? Sitä minäkin mietin. Sisälläni on kuitenkin jokin epävarmuus ja ahdistus, joka on saanut vallan minusta. Minä en halua tätä, mutta nyt minun on pakko. Jos haluan, että suhteemme koskaan enää toimii, on minun uskallettava ottaa nyt aikalisä. Se ei poista rakkauttani ja välittämistä toista kohtaan eikä se vähennä haluani sitoutua häneen. Se on vain nyt minulle liikaa, epävarmuuden peikko.

Minä olen varmaankin ikuinen mitäpä jossittelija. Mitäpä jos teinkin väärin? Mitäpä jos tämä ei joskus toimikaan? Mitäpä jos en ole onnellinen? Mitäpä jos rikon hänet? Mitäpä jos hän rikkoo minut? Mitäpä ..tun josjosjos... Mitäpä jos (vaan lakkaisin pelkäämästä)?

Minä rakastan sinua, .. vaikka et sinä tänne eksy. Ehkä.