Juupaseipäshukkauskuolema.

Hei,

en olekaan aikoihin kirjoittanut tänne. Asiat on tapahtuneet niin nopeasti, etten ihan tajuakkaan. Tyttöystäväni  muutti siis samaan kaupunkiin viikko sitten ja sen jälkeen olemme nukkuneet yhdessä kaikki yöt, yhtä lukuunottamatta. Se on tuntunut hyvältä, olen ollut onnellinen ja tyytyväinen. Janoan olla hänen vieressään ja minulla on siinä turvallinen olla. Jostakin syystä, Luoja sen tietää, ahdistun kuitenkin nopeasti ja tuntuu, että on väärin olla hänen lähellään tietämättä, mitä todella haluan. Olenko tässä vain siksi, että siinä on hyvä olla? Koska nukkuminen ja hiljaa oleminen ei tee kipeää? Koska olen tottunut olemaan? Koska todella rakastan? .. Miksi ahdistun ja epäröin?

Olen käynyt perheasianneuvottelussa nyt toisen kerran. Oli uuvuttavaa, mutta toisaalta helpottavaa puhua asioista jälleen kerran. Huomasin, että olen enemmän liemessä, kuin uskoinkaan. Olen hukannut tunteeni ja nyt pääni on täyttänyt negatiiviset ajatukset ja epäröinti. Se tuntuu pahalta ja epäreilulta tyttöystävääni kohtaan. Tekisin mitä tahansa, jotta voisin vannoa ja tuntea sitä samaa rakkautta, mitä tunsin vaikkapa puoli vuotta sitten. Tekisin mitä tahansa, jotta olo hänen seurassaan ei tuntuisi niin ahdistavalta ja väärältä, kuin nyt. En kuitenkaan vielä tiedä, miten pääsen näistä ajatuksista eroon ja mikä pahinta - mihin ne vievät? Ajatus siitä, että emme enää ole yhdessä, tuntuu pahalta. Ajatus siitä, että olemme yhdessä, ... tuntuu pahalta.

Perheneuvonnassa minulle sanottiin, että nyt on se hetki kun molempien tulisi uskaltaa antaa aikaa ja tilaa tälle suhteelle ja sen kehittymiselle. Asioita ei voi eikä saa hoputtaa, niin niistä ei tule mitään. Tuntuu pelottavalta olla yksin ja näkemättä toista (vaikka en tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa, se väljyys siis...). Tiedän vain sen, että kun olen hänen kanssaan, en pelkää ja minulla on hyvä olla. Jossakin kohdin se epäröinti tulee ja siitä en pidä. Kaikki epäröivät joskus, se on totta ja normaaliakin jopa. Mutta minun epäröintini on tuntuu olevan jatkuvaa ja lähes kokoaikaista - se ei ole enää hyvä.

Minä haluaisin, että asiat olisivat niinkuin ennen. Miksi ne eivät ole? Miksi tämä ei tunnu enää samalta, kuin ennen?